”Egyptistä minä kutsuin poikani” – Sana liikkuu Egyptistä muille puolikuun kansoille

11.11.2024

Teksti: Ilpo Jokimäki

Otsikossa mainittu Raamatun profetia (Mt. 2:15) toteutui, kun pieni israelilainen pakolaispoika lähti Egyptistä kohti koillista. Hänestä tuli kansojen Vapahtaja. Vuosien kuluessa islamin varjo peitti pohjoisen Afrikan, ja maa omistautui toiselle sanomalle. Mutta onko historian kulku muuttumassa? Evankeliumi liikehtii Egyptissä jälleen ja kulkee sieltä kohti muita kansoja.

Olen istunut pitkään autossa ja ihmettelen Kairon liikenteen loputonta kaaosta. Leveillä kaduilla moottoripyörät, tuk-tukit, autot, bussit ja kuorma-autot raivaavat torven ja vauhdin avulla itselleen tilaa. Jollakin tuuri on loppunut. Ohikulkijat auttavat tiellä lojuvaa vanhaa miestä, joka vuotaa verta ja huutaa hysteerisesti. Kaaos kuitenkin jatkuu, hevoset ja aasit vetävät liikenteen keskellä kuormiaan ja ihmiset juoksentelevat autojen lomitse.

Kujien takana vanha tuttu

Pääkadut jäävät taakse ja siirrymme sokkeloisille kujille, jonne auto lopulta pysähtyy. Islamilaiseen pukuun sonnustautunut partaniekka tutkailee minua ikkunastaan. Yritän näyttää jotenkin tavanomaiselta, mikä ei eurooppalaiselta onnistu. Paikalle saapuu joku ohjaamaan minut huomaamattomasta ovesta sisälle. Nyt matka jatkuu rakennuksen käytävissä. Kuumuus muistuttaa saunaa. Mutkien ja portaiden jälkeen pujahdamme sisään toisesta ovesta, joka lukitaan huolellisesti.

Ovien takaa löytyy leveästi hymyilevä Sahbi, joka nappaa minut nallemaiseen syleilyynsä. Edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt jo viisi vuotta. Onneksi maa ei ole Turkki, jossa vieraille tarjotaan teetä. Egyptissä juomme maukasta kahvia ja kyselemme paikalliseen tapaan perheiden vointeja, kunnes keskustelu kääntyy järjestön tekemään hengelliseen työhön.

”Tutkimme kartasta kyliä ja kaupunginosia, jotka ovat vain ja ainoastaan muslimien asuttamia. Jos siellä on jokin kirkko, emme mene sinne. Kaikki tehdään ainoastaan muslimien voittamiseksi Kristukselle”, Sahbi linjaa. Hymyilen sisäisesti, sillä mies ei ole muuttunut rahtuakaan.

Kun toinen kumppanimme käyttää mediaa, Sahbin järjestössä jalkaudutaan ihmisten pariin. Kasvokkain tapahtuvasta avoimesta kristinuskon julistamisesta voi menettää henkensä, joten ihmisiin luodaan suhteita lukuisilla muilla tavoilla.

Avoimia ovia ja sydämiä

Järjestön tiimit esimerkiksi opettavat syrjäisillä seuduilla luku- ja kirjoitustaitoa. Opetusmateriaalina käytetään myös Raamatun tarinoita. Suhteiden syventyessä oppilaat saavat Raamatun ja löytävät sieltä jo valmiiksi tutut kertomukset. Kontaktimuotona toimivat myös terveyspalvelut, urheilu- ja kulttuuritapahtumat sekä muut vastaavat.

Tänä vuonna jo 200 muslimia on löytänyt Kristuksen. Uskoontulleiden opetuslapseuttaminen on tarkasti järjestettyä toimintaa. Uudet kristityt ohjataan salaisiin pienryhmiin, joissa he saavat huolenpitoa ja opetusta, sekä oppivat itse tekemään Herran työtä. ”Kaikki järjestössämme toimivat opetuslapseuttavat uskoontulleita koko ajan”, Sahbi kertoo innokkaana.

Selkäsauna Jeesuksen tähden

Hän yrittää kuvailla olosuhteita, joissa työtä tehdään. Kerran tiimi vieraili kaukana Saharassa, jossa kylän naisille tarjottiin terveydenhuoltoa. Välillä naiset katselivat auttajien selkäpuolelle, supattelivat ja hihittelivät keskenään. Tiimiläiset kysyivät lopulta, että mistä tämä johtuu? Kyläläiset vastasivat kohteliaasti, että he arvasivat vieraiden olevan kristittyjä, ja kristityillä on häntä. Nyt he arvuuttelivat keskenään, että miten häntä oli piilotettu vaatteiden alle.

Sahbi kertoo myös muslimitaustaisesta, mutta nykyisin kristinuskoa tunnustavasta perheestä. He palkitsivat lastaan hengellisten laulujen ja raamatunjakeiden muistamisesta. Kun lapsi meni kouluun, hänet kuitenkin laitettiin opiskelemaan islamia, koska virallisesti uskontoa ei voi vaihtaa ja papereissa perhe oli edelleen islaminuskoinen.

Islamin tunnilla kristityn perheen lapsi kertoi reippaasti uskovansa Jeesukseen. Opettaja suuttui, antoi lapselle selkäsaunan ja kutsutti vanhemmat puhutteluun. Kotona vanhemmat antoivat lapselle toistamiseen selkään ja kielsivät jyrkästi Jeesuksesta puhumisen. Lapsi hämmentyi. Aiemmin hänet palkittiin kristinuskon opeista, mutta nyt hän sai samasta syystä selkäänsä. Vieläpä kahdesti.

Naiset vainojen kohteina

Sahbin työ on vaarallista. Vaikka suoria hyökkäyksiä kristittyjä vastaan tapahtuu Kairossa harvemmin, kristittyjen tulee olla tarkkoina. Mutta oman kristillisyytensä lisäksi Sahbi ja tiimi yrittävät johdattaa muslimeja Jeesuksen tuntemiseen. Siitä seuraisi ankara rangaistus.

Pienemmillä paikkakunnilla kristittyjen vainoa esiintyy usein, vaikka uskoaan ei levittäisikään. Kristittyjen naisten hiukset saatetaan leikata keskellä katua, heidän päälleen syljetään, naisia kaapataan, pakkonaitetaan ja pakkokäännytetään. Kirkkojen polttamisia ja hengen riistämisiä tapahtuu aika ajoin.

Lähdemme Sahbin kanssa liikkeelle Kairon kujille ja tutustumme paikan päällä vielä yhteen tapaan kertoa evankeliumia, jota en voi tarkemmin kuvailla. Tämän toiminnan kautta he tavoittavat ihmisiä myös muista islamilaisista maista. Hiljattain esimerkiksi eräs qatarilainen herrasmies keskusteli toimipisteessä kristinuskosta myöhään yöhön. Hän sai digitaalisia hengellisiä eväitä ja vei ne matkassaan Qatariin.    

Egyptistä kaikkeen maailmaan

Islamilainen maailma katsoo Egyptiin päin. Koraanin opit ovat lähteneet liikkeelle Kairon kuuluisasta Al-Azharin yliopistosta kaikkialle puolikuun maailmaan. Maassa perustettu Muslimiveljeskunta elvytti uudelleen islamin alkuperäisen ajatuksen yhteiskunnan hallitsemisesta sharia-lain kautta. Tämäkin levisi muihin muslimimaihin, ja tälle pohjalle ovat syntyneet käytännössä kaikki islamilaiset terrorijärjestöt. Myös Egyptissä tuotettu viihde leviää läpi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan.

Koska opetukset perinteisesti lähtevät ja leviävät Egyptistä, se on mitä parhain paikka kristinuskon levittämiselle puolikuun kansoille. Muistetaan lahjoituksin ja rukouksin kumppaniemme tekemää tärkeää ja rohkeaa työtä.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Marttyyrien Ääni -lehdessä 5/2024