Aleksandrian kaupungissa syntyneen 16-vuotiaan Farrinin isä on muslimi ja äiti kristitty.
Nenet-äiti oli kääntynyt islamista kristinuskoon ennen Farrinin syntymää. Kristinuskolle vihamielisessä maassa asuvana hartaana uskovana hän kohtasi paljon vastustusta uskonsa vuoksi. Nenet iloitsi poikansa Farrinin syntymästä ja rukoili tämän puolesta – hän uskoi koko sydämestään, että poika ryhtyisi jonain päivänä seuraamaan Jeesusta.
Farrin ei tiennyt äitinsä uskosta juuri muuta kuin sen, että muslimi-isä ja muu suku piti äitiä ”kafirina”, vääräuskoisena. Farrin varttui isäänsä ihannoiden, mutta isän rakkaudettomuus ja arvostuksen puute kilttiä ja rakastavaa äitiä kohtaan hämmensi Farrinia.
Teini-ikään tultuaan Farrin ryhtyi tarkkailemaan vanhempiensa elämää ja heidän käytöstään. Hän tuli huomaamaan, että hänen vääräuskoinen äitinsä ei koskaan valehdellut, mutta hänen isänsä valehteli usein, ja tällä oli jopa suhteita toisten naisten kanssa. Äiti käyttäytyi aina nöyrästi ja uskollisesti vaikka häntä sorrettiin, ja kantoi surunsa ja turhautumisensa Jumalalle, johon hän uskoi.
Oli viime jouluaatto ja Farrin tiesi, että hänen äitinsä aikoi juhlia sitä joidenkin ystäviensä kanssa. Farrin päätti kysyä äidiltään tästä tapaamisesta. Nenet selitti hänelle, että hän ja hänen ystävänsä laulaisivat Jumalalle ja ylistäisivät hänen heitä kohtaan sinä vuonna osoittamaansa hyvyyttä, sekä pyytäisivät siunausta tulevalle vuodelle. He vaihtaisivat myös lahjoja. Farrinin uteliaisuus kasvoi, ja hän pyysi päästä mukaan. Nenet oli iloinen, että Farrin pyysi tulla mukaan, vaikka tämä tiesi, että paikalla olisi ainoastaan kristittyjä.
Isälleen kertomatta Farrin saapui äitinsä kanssa Marttyyrien Äänen tukemaan keskukseen, jossa joulujuhla pidettäisiin. Vaikka Farrin oli läsnäolijoille vieras, hänet otettiin lämpimästi vastaan. Myöhemmin hän kertoi äidilleen, että hän ei ollut koskaan tavannut niin lempeitä ja ystävällisiä ihmisiä. Hän näki, miten he rakastivat aidosti toisiaan, heissä ei ollut mitään vilpillistä. Äiti kertoi Farrinille, että Jeesus oli tehnyt heistä sellaisia.
Farrin nautti joulujuhlasta ja hänen sydäntään kosketti kaikki, mitä hän koki. Sinä samana päivänä hän otti Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. Nenet oli ylitsevuotavan onnellinen ja kiitollinen Jumalalle poikaansa koskevasta rukousvastauksesta. Pian sen jälkeen Farrin alkoi osallistua raamattutunneille äitinsä kanssa.
Farrinin isä huolestui huomatessaan, että poika ei enää käynyt moskeijassa rukoilemassa. Hän muistutti Farrinille, että on tärkeää käydä moskeijassa säännöllisesti. Farrin halusi totella isäänsä ja päätti siksi käydä moskeijassa, mutta tällä kertaa hänellä oli imaamille tukku kysymyksiä. Sen sijaan että imaami olisi vastannut Farrinin kysymyksiin, hän suuttui pojan rohjettua kyseenalaistaa islamia ja varoitti tätä esittämästä sellaisia kysymyksiä uudelleen. Sen jälkeen hän otti yhteyttä Farrinin isään, ja kertoi, mitä oli tapahtunut.
Isällä heräsi epäilys, että hänen poikansa seurasi nyt äitinsä uskoa ja otti pojan puhutteluun. Saatuaan selville, että Farrin kävi raamattutunneilla, isä hakkasi ja potki poikaansa ja tönäisi tämän seinään.
Farrin oli sydämessään edelleen Kristuksen seuraaja, mutta isäänsä peläten hän lakkasi käymästä raamattutunneilla seuranneiden kolmen kuukauden ajan. Äskettäin hän on kuitenkin jatkanut osallistumistaan luottaen Jumalan varjelevan häntä isältä.
Nenetkin kohtaa edelleen vastustusta uskonsa tähden, mutta hän on hengellisesti vahva.
Rukoilethan Farrinin ja Nenetin puolesta, että he kasvaisivat uskossa. Rukoile heille myös varjelusta ja pyydä, että Jumala ilmestyisi Farrinin isälle.
Lähde: Marttyyrien Ääni, Australia