VOM Siskot – Vainosta huolimatta usko kantaa

9.12.2024

Salamin isä on pastori, joka palveli uskollisesti seurakunnassaan ja jakoi palavalla tarmolla evankeliumia niille, jotka eivät olleet sitä kuulleet. Seurakunta kasvoi ja ihmisiä tuli uskoon. Samaan aikaan maan ihmisoikeus-, sanan- ja uskonnonvapaustilanne heikkeni heikkenemistään.

Salam oli 8-vuotias, kun hänen isänsä pidätettiin. Salam sanoo, että isä tiesi mitä teki ja hän tiesi, että ongelmia oli edessä, mutta ei halunnut paeta. Isä puhui kotona myös siitä, mitä tulee tehdä tai sanoa, jos joutuu vankilaan.

Oli aikainen aamu, kun se tapahtui. Pienen asunnon makuuhuoneeseen marssi useita viranomaisia. Isä rauhoitteli heitä ja pyysi olemaan hiljaa, koska muut nukkuivat. Viranomaiset veivät isän mukanaan. ”Hänellä oli vihreä yöpuku päällä”, muistelee Salam. Pikkuveljet nukkuivat, mutta äiti ja Salam kulkivat itkien isän perässä, kunnes hän katosi miesten mukana kadun kulman taakse.

Tapaamisia vankilassa

Kolme kuukautta pidätyksen jälkeen perhe pääsi tapaamaan isää ensimmäisen kerran. Siinä vaiheessa hän oli vielä matalamman turvallisuustason vankilassa. Pieniä lapsia pelotti metalliset ovet ja kalterit, joiden takana isä oli. Salam muistaa, että hänellä oli yhä päällään sama vihreä pyjama, jossa oli joutunut lähtemään kotoa aamuvarhaisella poliisien matkaan.

Toisen kerran perhe pääsi tapaamaan isää vasta kymmenen vuoden päästä, kun hänet oli viety vankilasta sairaalaan. Äiti, Salam ja pikkuveljet lähtivät sairaalaan jännittyneinä. Kun he tapasivat isän, hän ei enää tunnistanut lapsiaan, jotka olivat kasvaneet teini-ikään. Edellisestä kohtaamisesta oli kymmenen vuotta ja kaikki oli muuttunut.

Perheenjäsenet tiesivät, ettei isä ollut tehnyt mitään rikosta, minkä takia hän joutui virumaan vankilassa. Siitä huolimatta jopa sairaalassa tapahtuneessa tapaamisessa oli läsnä poliiseja vartioimassa. ”Kokemus oli hyvin hämmentävä”, sanoo Salam. He eivät saaneet edes puhua rauhassa.

Verkko kiristyy

Maan tilanne oli muuttunut todella vaikeaksi. Ihmisoikeuksia poljettiin, sanan- ja uskonnonvapautta ei ollut. Kristittyjen kokoontumisissa piti olla varovainen. Piti tarkkaan miettiä kenelle voi puhua, koska ilmiantajia oli joka puolella. Pelko oli läsnä.

Samaan aikaan Salamilla alkoi olla vastoinkäymisiä koulussa. Hän oli hyvä oppilas, mutta myös rohkea ja aktiivinen jakaessaan evankeliumia muille. Tilanne alkoi muuttua vaaralliseksi, kun hän joutui opettajien silmätikuksi, koska jopa nuoria alettiin pidättää.

Siinä vaiheessa ainoastaan perheen äiti oli saanut hankittua passin. Lapset eivät olleet saaneet passia eikä heillä ollut muitakaan laillisia henkilöpapereita. Silti oli toimittava nopeasti, koska tilanne alkoi kiristyä heidän ympärillään.

Nilkuttaen pakoon luoteja

Ensin pakeni äiti passinsa turvin ja sen jälkeen lapset valmistautuivat lähtemään. Salam muistaa jännityksen ja vaaran tunteen. Salakuljettajat hakivat heidät ja pitkä pakomatka jalkaisin aavikon halki alkoi. Tuli kuuma, nälkä ja jano. Koko ajan piti pelätä: päivällä vartiomiehiä ja yöllä villieläimiä. Rajalla sijaitsevat tarkistuspisteet olivat vaarallisimpia. Kiinnijäämisestä olisi seurannut ankarat rangaistukset. 

Viimeisenä pakopäivänä Salam muistelee satuttaneensa jalkansa. Häntä itketti mutta ei ollut aikaa itkeä. Kuului laukausten ääniä ja kovaa huutoa. Salamin käskettiin juosta. Oli vain pakko jaksaa. Hän oli joukon viimeinen ja nilkutti eteenpäin kipeällä jalalla.

Lapset pääsivät kuin pääsivätkin pakoon ja löysivät äitinsä jälleen. Neljä kuukautta vierähti pakolaisleirillä ankeissa oloissa. Lopulta he saivat kuulla saaneensa turvapaikan uudesta maasta ja uuden kulttuurin keskeltä. Nyt he ovat asuneet turvassa siitä lähtien, mutta perheen isä on yhä vangittuna useiden muiden kristittyjen kanssa.

Rukouksessa on voima! 

Monen vuoden kuluttua perhe sai ihmeellistä kautta kuulla isästä. Hän oli kirjoittanut kirjeen ja se oli onnistuttu salakuljettamaan maasta ulos. Isä kirjoitti, että on hyvin kiitollinen siitä, että perhe on turvassa.

Samalla hän kertoi, että hänen pienessä sellissään on useita muitakin uskonsa tähden vangittuja pastoreita. Miehet ovat viruneet vankilassa yli 20 vuotta ilman oikeudenkäyntiä, mutta he rohkaisevat toinen toisiaan vaikeassa tilanteessa, rukoilevat yhdessä ja ylistävät Jumalaa.

Salam uskoo vankasti rukouksen voimaan. Se on tehokkain tapa auttaa niitä ihmisiä, jotka kärsivät uskonsa tähden. Rukouksen kautta vangit saavat voimia pysyä uskossa ja yhteisen rukouksen kautta vihollisen voimat heikentyvät ja oikeus tulee lopulta tapahtumaan. Rukouksessa on kysymys taistelusta henkivaltoja vastaan, ei ihmisiä vastaan. Rukouksen tulee olla kestävää ja sinnikästä, sillä mitään suurta ei saavuteta ilman sitä.

Salam on äärimmäisen kiitollinen siitä, että lukuisat ihmiset eri maissa muistavat uskonsa tähden vainottuja ja vangittuja kristittyjä rukouksin, lahjoittaen vainottujen kristittyjen hyväksi tehtävään työhön sekä esimerkiksi rohkaisukortteja askarrellen. ”Sillä kaikella on merkitystä”, sanoo Salam.

Huom! Salamin nimi on muutettu turvallisuussyistä ja Salamin pyynnöstä emme kerro maata emmekä hänen isänsä nimeä.

Lataa pdf tästä.

KUUNTELE:

Kuuntele Salamin haastattelu VOM Siskot radio-ohjelmasta tiistaina 10.12. klo 20 tai tämän linkin kautta: vom-siskot-ohjelmat.

TULE MUKAAN:

Tervetuloa kaikki siskot Marttyyrien Ääni VOM Siskot -ryhmään Facebookissa.

Vartti vainotuille VOM Siskot -rukousliveen TI 10.12. klo 18.

LAHJOITA:

Tue Marttyyrien Äänen työtä vainottujen kristittyjen auttamiseksi
Lahjoitustilimme tilinumero on FI08 5789 2320 0566 01 Viite: 871022