Ostoskorisi on tyhjä!
Tien on perheineen maksanut äärettömän korkean hinnan uskostaan Jeesukseen, mutta kaikista traagisista tapahtumista huolimatta hänen uskonsa ei ole horjunut. Tien muistaa isänsä opetuksen: ”Muistan aina, miten isäni opetti, että me olemme Jumalan lapsia, ja maailma vihaa meitä, koska he eivät tunne Jumalaa, mutta me emme vihaa heitä.”
Loppukesästä 2022 Tien sai järkyttävän puhelun. Isän veljen johtama miesjoukko oli hakannut hänen isänsä Truongin heidän kotonaan. Tienille kerrottiin, että hän ei ehtisi ajoissa kotiin.
Tien oli nähnyt isänsä muutamia päiviä aiemmin tehdessään lähtöä töihin toiseen kaupunkiin. Truong oli ollut lähettämässä tytärtään matkaan. Nyt hän teki kuolemaa, eikä Tien näkisi häntä enää koskaan tässä elämässä.
Järkytys ja suru näkyvät yhä Tienin katseesta. Hän on nyt 18-vuotias ja kertoi tarinansa yhdessä useiden muiden vietnamilaisten naisten kanssa, jotka myös ovat kärsineet perheensä valitseman uskon seurauksena. Muiden naisten läsnäolo lohdutti häntä ja antoi rohkeutta kertoa oman tarinansa. Iässä, jossa hänen pitäisi odottaa innolla tulevaisuutta, hänellä on taakkanaan huolehtia kolmesta veljestään yhteiskunnassa, missä kristittynä eläminen voi olla yksinäistä ja tuskallista.
Suuri osa vietnamilaisista harjoittaa esi-isien palvonnan ja buddhalaisuuden sekoitusta. Kommunistinen hallinto rajoittaa kristinuskoa ja pyrkii edistämään ateismia. Vähemmistöheimot, kuten se, mihin Tienin perhe kuuluu, kohtaavat usein kaikkein ankarinta vainoa, eikä se tule ainoastaan viranomaisten taholta. Uudet uskovat ajetaan usein pois kodeistaan ja naapurit ja perheenjäsenet hylkivät heitä.
Isän muutos ja onnellinen perhe
Tien ei muista, milloin tai miten hänen vanhempansa alkoivat uskoa Jeesukseen. Mutta hän muistaa kyllä, mikä muutos siitä seurasi. Truongilla oli tapana juoda alkoholia ja pahoinpidellä sitten Tienin äitiä. Se loppui, kun Truong tuli uskoon.
“Kun hänestä tuli uskova, hän lakkasi juomasta”, Tien sanoi. ”Hän halusi viettää aikaa vaimonsa ja lastensa kanssa, auttaa kotitöissä ja pitää hyvää huolta lapsistaan.”
Tienin kasvaessa hän alkoi ymmärtää isässään tapahtuneen muutoksen lähdettä. Isä opetti hänelle Jumalasta ja pelastuksesta Kristuksessa. Hän rohkaisi tytärtään lukemaan Raamattuja ja opettelemaan sitä. Tienin ollessa seitsemännellä luokalla vanhemmat lähettivät hänet kolmepäiväiselle lasten raamattuleirille. ”Silloin minä avasin sydämeni ja otin Jeesuksen vastaan vapahtajanani”, Tien sanoi.
Kun Tien oli riittävän vanha, Truong kannusti häntä liittymään seurakuntansa nuortenryhmään oppimaan enemmän Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan.
Tien nautti yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteista, joita hän koki valmistellessaan ylistyshetkiä pastorin ja muiden nuorten kanssa. Hän rakasti laulamista. Hänen lempilaulunsa oli laulu nimeltä: ”Hän tuli, koska Hän rakasti”. Ajatus Kristuksen ikuisesti rakastavasta läsnäolosta hänen elämässään lämmitti sydäntä. Seurakunnassa vallitseva ilmapiiri oli jyrkkä vastakohta sille, mitä hän koki koulussa ja kotikylässä.
”Meidän alueellamme uskovia kartetaan”, Tien selittää. ”He eivät halua puhua uskoville, joten jopa koulussa muille oppilaille kerrottiin, että olen uskova, ja kiellettiin puhumasta minulle.”
Isä kannusti häntä nuoressa uskossaan, mutta kertoi myös eristämisestä ja muusta vainosta, mitä hän voisi Kristuksen seuraajana kokea. Tien tiesi, että isääkin kartettiin kylässä ja hänen perheensä pilkkasi häntä. ”Muistan aina, miten isäni opetti, että me olemme Jumalan lapsia, ja maailma vihaa meitä, koska he eivät tunne Jumalaa, mutta me emme vihaa heitä.”
Suru ja menetys astuvat elämään
Truongissa tapahtunut syvä muutos teki hänestä innokkaan evankelistan, ja vastustuksesta huolimatta hän kertoi evankeliumia naapureille. Sitä hän oli ollut tekemässä sinäkin päivänä, kun hänet tapettiin.
Kodissa oli hiljaista tuona päivänä, kun isä palasi kotiin. Vain Tienin nuorempi veli, Thanh, oli paikalla.
Pian Truongin veljen johtama miesjoukko lähestyi taloa. Tien ei tiedä, murtautuivatko he sisälle vai päästikö isä heidät sisään. Miehet alkoivat hakata Truongia armottomasti, koska hän ei suostunut kieltämään uskoaan Kristukseen. Ja sitten he jättivät hänet kuolemaan.
Tienin päästyä kotiin sureminen oli jo alkanut. ”Ihmiset seisoivat isäni ympärillä”, hän sanoi, ”ja minä olin niin järkyttynyt. Yritin katsoa isääni ja vain itkin, sillä isä oli jo menehtynyt.”
Truongin kuolema ei ollut ainoa suru, jota Tien joutui kantamaan. Thanh-veli oli nähnyt tilanteen ja traumatisoitui. Hän lakkasi puhumasta. Äiti ei koskaan toipunut järkytyksestä. Äiti kuoli vain kaksi kuukautta isän kuoleman jälkeen ja Tienistä tuli pirstaloituneen perheen vastuunkantaja.
Hän halusi jäädä synnyinkotiinsa ja huolehtia tuolloin 12-vuotiaasta Thanhista, 9-vuotiaasta Mausta ja 7-vuotiaasta Dangista. Sedällä oli kuitenkin muita suunnitelmia. Ensimmäiseksi hän otti Thanhin asumaan luokseen. Tien arvelee, että tarkoitus on estää Thanhia kertomasta hyökkäyksestä. Tienin setä vaati itselleen myös heidän kotinsa ja moottoripyöränsä, ja niin Tien ja muut veljet jäivät ilman kotia ja kulkuneuvoa.
Vaihtoehtoja oli vähän, joten sisarukset muuttivat äidin vanhempien luokse. Vaikka isovanhemmat ovat ateisteja, he eivät ole estäneet Tieniä veljineen käymästä seurakunnassa ja harjoittamasta uskoaan. ”Muistan, mitä isäni opetti minulle, joten olen antanut anteeksi sedälleni ja rukoilen hänen puolestaan. Rukoilen, että jonain päivänä hänkin tulisi tuntemaan Jeesuksen”, Tien kertoo.
Tien tietää, että setä ei luultavasti anna Thanhin palata heidän luokseen, mutta hän rukoilee, että jonain päivänä he kaikki vielä asuisivat yhdessä. Marttyyrien Äänen tuella Tien opiskelee nyt kosmetologiksi voidakseen paremmin huolehtia sisaruksistaan.
”Maailma saattaa vihata meitä”, Tien sanoo, muistaen isänsä opetuksen, ”mutta me rakastamme heitä ja rukoilemme heidän puolestaan”.
