Vaino, toivo ja uusi elämä – kristityiksi kääntyneiden osa Itä-Afrikassa

28.2.2025

Teksti: Sari Palomäki

Miljoonakaupungin pienillä kujilla riittää väkeä ja vilinää. Ohitse sujahtaa niin perinteisiin muslimiasuihin kuin länsimaalaisittain pukeutuneita miehiä ja naisia. Liikumme yhden tavoittamattoman kansan, somalikansan keskellä. Täällä ihmisvilinän seassa kristityiksi kääntyneet somalit etsivät omaa paikkaansa.

Autojen torvet törähtelevät, kun matkaamme vilkkaassa liikenteessä. Katua tallaavat ihmiset, eläimet ja jos jonkin sorttiset kulkupelit. Ajo nopean liikenteen seassa jännittää, mutta kuski on tottunut, vaikka hermostuukin vähän väliä hitaamman puoleisiin kuskeihin.

Olen kollegani Sari Matikaisen kanssa kansoitetulla somalien asuttamalla alueella ja ihmettelemme silmät ymmyrkäisinä kaikkea ympärillämme. Lopulta päädymme pikkuruiselle kujalle, joka on niin monttuinen, ettei siinä pysty ajamaan. Auto jätetään vartioidulle paikalle porttien taakse ja jalkaudumme kujalle, jonka myyntikojuista leijailee herkullisia tuoksuja.

Sisälle ahtaasta portista

Pian löydämme etsimämme. Abdullahin piskuinen kauppa sijaitsee tällä runsasväkisellä alueella, kuoppaisella kujalla. Kauppa on suojattu vihreillä rautakaltereilla, ja sisälle liikkeeseen pääseminen on meille suomalaisille kuin kulkisi temppuradan läpi: pitää kumartua, peruuttaa, kääntyä, suoristua ja varoa, etteivät terävät kulmat repäise mekkoa rikki.

Liiketila on vain noin puolitoista metriä leveä, ja siitä ison osan vievät käsittelemättömästä puusta tehdyt hyllyköt. Miehelle, joka on tullut kaukaa toisesta maasta ja kokenut kauheita, kioski merkitsee enemmän kuin voimme käsittää.

Abdullahin hyllyillä on paljon tyhjää. Vähän ennen vierailua kaupungissa oli mellakoita, joiden aikana myös hänen kauppansa ryöstettiin. Abdullah on ostanut tilalle myytävää omilla vähäisillä säästöillään. Tarjolla on pyykinpesuainetta, muutama omenamehupullo, vettä, pari pakettia lamppuja ja joitakin muita perustarpeita. Myynti pikku putiikissa on ollut kehnonlaista ja se surettaa Abdullahia, joka ei pysty auttamaan pakolaisleirillä elävää perhettään.

Hylkiö ja saalis

Abdullah pakeni Somaliasta sisällissodan sytyttyä. Silloin hän oli vielä muslimi. Pakomatkallaan hän kohtasi kristittyjä lähettejä ja kuuli Jeesuksesta, joka on verellään pelastanut ihmiset synneistä. Sanoma puhutteli, ja Abdullahista tuli Jeesuksen seuraaja.

Vaino alkoi omien taholta heti. Hänestä tuli hylkiö, saalis, jota etsittiin aktiivisesti ja jonka kimppuun käytiin heti tavattaessa. Hänet on hakattu ja hän on menettänyt hampaitaan pahoinpitelyssä. Hänen on pitänyt paeta useita kertoja. Abdullah joutui elämään jatkuvassa valmiudessa äkkilähtöön.

Marttyyrien Äänen tuella mies sai perustettua pienyrityksen, joka siis valitettavasti ryöstettiin aiemmin. Tilanne oli todella ahdistava Abdullahille. Kun hän kertoi tilanteesta, kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan. Vierailumme jälkeen Marttyyrien Ääni teki päätöksen auttaa Abdullahia jalkeille jälleen.

Muutaman kuukauden päästä käyntimme jälkeen toiminnanjohtaja Hannu Lahtinen tapasi Abdullahin ja sai kuulla, mitä syksyn jälkeen on tapahtunut. Kannatuksemme avulla hän on saanut tilavammat liiketilat paremmalta alueelta ja lisää tuotteita myyntiin.

”Kiitos kaikille teille suomalaisille siskoille ja veljille, jotka olette Marttyyrien Äänen kautta auttaneet minua! Olin yksinäinen, hyljeksitty ja vainottu, ja te tulitte kuin Herran enkelit avukseni”, Abdullah sanoo liikuttuneena.

Luopiota rangaistaan

Vastaavia tapauksia löytyy useita. Somalikulttuurista kristinuskoon kääntynyt joutuu joka suunnasta tulevan vainon kohteeksi. Yhteisön mielipide on, että somali voi olla vain muslimi. Se tarkoittaa sitä, että kääntynyttä vastaan ovat kaikki: oma perhe, suku, muut klaanit sekä Somaliassa kauhua ylläpitävä al-Shabaab terroristiryhmä.

Somalian epävakaisuuden takia naapurimaihin on paennut suuri joukko somaleja. He elävät uudessa ympäristössäkin oman kulttuurinsa mukaan.

Kääntynyt on aina vähintään vakavan väkivallan uhan alla ollessaan tekemisissä muiden somalien kanssa. Islamin jättänyt on oman kansansa hylännyt luopio, jota pitää rangaista.

Pelko yhdistää vainottuja

Mohammed on myös kokenut tätä kaikkea. Käännyttyään islamista kristityksi, oma perhe vei hänen vaimonsa ja poikansa häneltä. Hän itse joutui pakenemaan yhä yltynyttä väkivaltaa. Mohammed päätyi suurkaupunkiin, missä hän tutustui Marttyyrien Äänen yhteistyökumppaniin.

Ensialkuun hän sai pientä tukea. Vuosi sitten Marttyyrien Ääni laajensi avustustyötään Itä-Afrikassa, ja nyt Mohammed on miesten turvakodin johdossa. Tällä hetkellä turvakodissa asuu kuusi kristityiksi kääntynyttä. Lisäpaikoille olisi huutava tarve, ja tätä Mohammed pyytääkin rukoilemaan.

Jokaisella miehellä on oma surullinen tarinansa, mutta heitä yhdistää pelko. He ovat joutuneet pakenemaan henkensä edestä vainoa uuden uskonsa vuoksi. Turvakodista on löytynyt turvallinen paikka ja rakentavan Raamatun opetuksen kautta heidän uskonsa on päässyt kasvamaan.

Mohammedin silmiin lankeaa varjo, kun hän kertoo pojastaan, jota ei ole nähnyt vuosiin. Poika on nyt 14-vuotias ja hänet on sijoitettu ankaraan islamilaiseen oppilaitokseen. ”Sieltä moni tulee ulos radikaalimuslimina”, suree Mohammed. Sukulaiset yrittävät pojan kautta pakottaa Mohammedin takaisin kotimaahansa. ”Se on ansa”, hän kuitenkin sanoo, ja kertoo muunlaisista suunnitelmistaan saada poika luokseen.

Leskeksi jäänyt

Sucdi on näyttävä, kaunis nainen, joka peittää kasvonsa niqabilla. Hän oli etsinyt tietoa kristinuskosta sosiaalisen median kautta ja ihastui sanomasta saada synnit anteeksi. Käännyttyään kristityksi perhe pahoinpiteli hänet ja kahlitsi sänkyyn neljäksi kuukaudeksi.

Vapauduttuaan Sucdi pakeni ja tapasi kristityksi kääntyneen miehen, johon rakastui. Mies kuului vaikutusvaltaiseen sukuun ja hänen isänsä oli imaami. Rakastunut pariskunta meni naimisiin, mutta ei mennyt kauaakaan, kun mies löytyi kuolleena epäselvissä olosuhteissa. Sucdi on vakuuttunut, että vainoojat tappoivat hänet.

Marttyyrien Ääni auttoi Sucdia hänen jouduttuaan hyvin vaikeaan tilanteeseen. Miehen perhe jahtaa häntä, joten hänen on oltava äärimmäisen varovainen kaikessa. Julkisia kulkuvälineitä hän ei voi käyttää lainkaan ja aina kun hän astuu ovesta ulos, hän peittää kasvonsa.

Arjen kamppailuista huolimatta jokainen tapaamamme kristityksi kääntynyt iloitsee uskosta Jeesukseen. Jokaisen sydämellä on myös halu kertoa maailman suurimmasta uutisesta eteenpäin. Rinta rinnan kulkevat rakkaus Jeesukseen ja pelko vainoojien vihasta. Mutta väkevintä on rakkaus!

Artikkeli on alun perin julkaistu Marttyyrien Ääni -lehdessä 1/2025