Ostoskorisi on tyhjä!
”He veivät hänet! He veivät hänet!”
Pastori Raymond Koh oli ajamassa töihin aamulla 13. helmikuuta 2017 Kuala Lumpurin esikaupunkialueella Malesiassa, kun useat ajoneuvot yhtäkkiä piirittivät hänen autonsa ja pakottivat hänet tien sivuun. Yli kymmenen naamioitunutta miestä hyppäsi ulos autoista, kiiruhti pastorin autolle ja rikkoi sivuikkunan. Vain 40 sekunnissa miehet olivat sulloneet pastorin yhteen autoistaan ja kadonneet.
Kun kristitty työtoveri näytti Raymondin nyt 31-vuotiaalle tyttärelle, Estherille, sosiaalisen median julkaisun, jossa kerrottiin sieppauksesta, hän lähes pyörtyi. ”He veivät hänet! He veivät hänet!” Esther huusi, ja ystävä yritti lohduttaa häntä.
”Heillä” Esther tarkoitti henkilöä, joka oli äskettäin lähettänyt hänen isälleen tappouhkauksen – kaksi luotia savukeaskissa. Uhkaus saapui hieman sen jälkeen, kun viranomaiset olivat tehneet etsinnän hänen toimistoonsa väittäen hänen käännyttävän malaijimuslimeita kristinuskoon. Malaijit eivät saa kääntyä kristinuskoon ja heidän evankelioimisensa on laitonta.
“Oli todella outoa, että hänet siepattiin sillä tavalla”, Esther sanoi. ”Tässä maassa ei ole aiemmin tapahtunut noin näyttävää sieppausoperaatiota.”
Tuosta helmikuisesta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta, eikä perhe ole saanut juuri mitään lisätietoa.
Esther sanoo kärsineensä ahdistuksesta ja masennuksesta vastauksia odottaessa ja oikeuden puolesta taistellessaan. ”Olin aluksi toiveikas”, hän sanoi, ”mutta kun poliisit eivät kertoneet, mitä tapahtui, eivätkä tutkineet asiaa kunnolla, menetin toivoni. Tuntui, ettei totuus tule ilmi.”
Esther muistaa hetket isänsä kanssa ja sanoo aina tienneensä, että hän saattoi luottaa isän kuuntelevan häntä. ”Kerran minulla oli ongelmia ystävieni kanssa, riitoja, ja kerroin hänelle koko tarinan”, Esther muistelee. ”Hän kuunteli hiljaa vieressäni, ja kaikki huolet kerrottuani hän sanoi: ’Jumala tietää’. Hän sanoi vain nuo sanat, ja tunsin olevani ymmärretty. Hän muistutti minulle, että Jumala tietää, mitä elämässäni tapahtuu, ja se muistuttaa minua nyt, että Jumala tietää, mitä hänellekin tapahtuu.”
Esther sanoo, että isä oli hiljainen ja vaatimaton luonne, joka ilmeni palvelustyönä, erityisesti puutteenalaisia kohtaan. ”Hänellä ei nuorena ollut paljoa”, Esther sanoo. ”Sen vuoksi hän perusti avustusjärjestön.” Raymondin perustama järjestö auttoi yksinhuoltajaäitejä ja köyhiä perheitä, lähinnä ruoka-avun myötä. Sieppauksen jälkeen järjestö jouduttiin lakkauttamaan.
Esther viittaa 1. Pietarin kirjeeseen muistutuksena Jumalan työstä jokaisen kristityn elämässä. ”Siinä käsketään iloitsemaan, sillä kärsimme uskomme tähden”, hän sanoi. ”Ajattelen, että kärsimys auttaa ymmärtämään, että me emme ole tästä maailmasta, vaan katsomme eteenpäin. Meillä on ikuinen elämä Kristuksessa, ja se on kallisarvoisempaa, kuin tässä maailmassa kohtaamamme kärsimys.”
Isänsä lempeää ohjausta myrskyisten teinivuosien läpi saaneena Esther näkee samaa luotettavaa lempeyttä nyt taivaallisessa Isässään. ”Kun olemme tarvinneet viisautta, olemme voineet luottaa vain Jumalaan.”
Hän muistaa hyvin: ”Jumala tietää.”
