Evankeliumin voima Ukrainan sodan keskellä

25.4.2025

Teksti: Sari Palomäki

Ukraina on puolustanut maataan jo yli kolmen vuoden ajan. Lukemattomat sotilaat ja siviilit ovat menettäneet henkensä, ja miljoonia pakolaisia on lähtenyt maasta. Venäjän valtaamilta alueilta kitketään järjestelmällisesti evankelisia seurakuntia. Niiden pääsortaja on Venäjän ortodoksinen kirkko yhdessä venäläisen hallinnon kanssa.

Ortodoksinen kirkko Venäjällä on 1990-luvulla tapahtuneen kommunismin romahtamisen jälkeen noussut vallankäyttäjäksi. Samalla se on täyttänyt aatteellisen tyhjiön, joka syntyi Neuvostoliiton kaaduttua. Patriarkka Kirill on antanut siunauksensa Venäjän sotatoimille Ukrainaa vastaan sanoen, että kyseessä on pyhä sota. Venäjä puolustaa hänen mukaansa kristillistä uskoa lännen mädännäisyyttä, fasismia ja natsismia vastaan.

Kyseessä ei ole uusi asia. Protestanttisia uskovia on vainottu jo muinaisen Venäjän keisarikunnan aikana. Herätyskristittyjen pääsortaja on valitettavasti ollut Venäjän ortodoksinen kirkko yhdessä venäläisen hallinnon kanssa. Se, että presidentti Putin ja hänen joukkonsa käyttävät Moskovan patriarkaattia muita kristittyjä vastaan, ei siis ole mikään uusi ilmiö.

Kaiken takana on ideologia nimeltään ”russkij mir” eli ”venäläinen maailma”. Poliittista valtaa yhdessä tsaarin tai presidentin kanssa käyttää patriarkka, ja tämä valta annetaan heille taivaasta. Tämän ”taivaallisen” jyrän alle on Ukraina jäänyt.

Avustustyötä pakolaisten parissa

Suomen ja Puolan Marttyyrien Äänten naistentiimi vieraili Ukrainassa helmikuun pakkasten aikaan. Pääkohteemme on Šepetivka, joka sijaitsee suurin piirtein Lvivin ja Kiovan välimaastossa. Šepetivka on noin Rauman kokoinen kaupunki, jossa on leveät tiet ja kolhoosimaisia rakennuksia. Kesällä se on varmasti viehättävä, mutta tähän vuodenaikaan puut ovat paljaina ja maisema ruskeanharmaa.

Šepetivkassa toimii kristillinen keskus ”Inspiration Center”, jota Marttyyrien Ääni tukee. Aikaisemmin keskuksessa tehtiin työtä romanien ja orpojen parissa, mutta sota muutti hetkessä kaiken. Pakolaisia alkoi virrata ja Inspiration Center otti heitä vastaan. Keskuksen johtaja Nina Ognivchuc tiiminsä kanssa teki kaikkensa auttaakseen hätääntyneitä, sotaa ja sortoa pakenevia ihmisiä.

Taistelujen keskellä löytyi usko

Sodan ilmapiiri on koko ajan läsnä ja jokaisessa perheessä surraan sodassa kuolleita ja menetettyjä koteja. Keskuksessa asuu yhä vakituisesti joitakin pakolaisia, joilla ei ole muuta paikkaa, minne mennä.

Vanhempi pariskunta, Luba ja Volodymyr, kuuluvat heihin. He tulevat Harkovasta. Volodymyr oli itse rakentanut sinne talon ja sen pihalla kasvoi 20 hedelmäpuuta. Harkova on Ukrainan toiseksi suurin kaupunki ja tärkeä teollisuuskeskus. Sodan ensimmäisistä päivistä lähtien kaupungista on käyty tuhoisaa taistelua. Luban ja Volodymyrin koti tuhottiin ja rauniot jäivät Venäjän valtaamalle alueelle.

Muutamaksi kuukaudeksi he tulivat pakolaisiksi Suomeen, mutta Luban sairauden ja sen hoitojen takia he joutuivat palaamaan Ukrainaan. Vaikka elämä on ollut vaikeaa ja vaikka he menettivät kotinsa he sanovat, että ovat löytäneet tilalle jotain parempaa: uskon Jeesukseen Kristukseen.

Sasha ja Nina ovat kotoisin Bahmutista. Tämä Donetskin alueella sijaitseva kaupunki joutui venäläisten valtaamaksi jo sodan alkuvaiheessa. Sasha ja Nina joutuivat jättämään kaiken taakseen ja pakenemaan parin kassin kanssa henkensä edestä, niin kuin moni muukin. He päätyivät Šepetivkaan, jossa tämä sodan murjoma pariskunta löysi Jeesuksen. Heidän silmänsä tuikkivat, kun he puhuvat löydöstään.

Sasha ja Nina ovat käyneet Marttyyrien Äänen tukeman traumaterapiakurssin. He sanovat, että se oli äärimmäisen tärkeä ja voimaa antava viikko, jonka aikana sai välineitä traumatisoivien asioiden käsittelyyn. Nyt he toimivat vapaaehtoisina avustajina siellä missä apua tarvitaan.

Sodan raatelemat kylät

Viikon mittaisen matkan aikana vierailimme useissa kodeissa. Kaupungin ulkopuolella tiet muuttuvat todella kehnoiksi ja seudun talot näyttävät ränsistyneiltä. Silti niissä asuu suuriakin perheitä. Veimme avustustarvikkeita monille perheille, kuuntelimme ihmisten murheita, rohkaisimme heitä ja rukoilimme heidän puolestaan.

Eräässä kodissa meitä vastaan tulee äiti tyttärensä kanssa. Äiti kertoo, että muutama päivä sitten perheen isä haettiin rintamalle. Aiemmin häntä ei oltu huolittu, sillä hänellä on heikko sydän. Äiti on huolesta sykkyrällään ja pelkää, että mies joutuu etulinjaan. Rukoilemme yhdessä perheen puolesta ja rukoilemme, että Herra pitäisi miehen voimissaan ja varjelisi häntä pahoilta paikoilta.

Jokaisessa kodissa sydän särkyy. Ihmisillä on suuria murheita. Eräs pieni poika suri sitä, miten häntä kiusataan koulussa siksi, että hänen perheessään puhutaan venäjää. Poika ei ollut oppinut ukrainaa ja koulutoverit haukkuvat häntä siksi fasistiksi.

Pysähdy ja kunnioita

Eräänä aamuna meillä oli aikainen herätys. Lähdimme kaupungintalolle, jonne oli jo kokoontuneena useita ihmisiä. Vapaaehtoiset eri puolilla kaupunkia ja eri puolilla Ukrainaa kerääntyvät pieniin ryhmiin ja Ukrainan lipuin ja kyltein pysäyttävät hetkeksi liikenteen.

Kylteissä lukee: pysähdy ja kunnioita. Silloin liikenne seisahtuu ja kuljettajat nousevat autonsa viereen osoittamaan kunnioitusta sodassa kaatuneille ja rintamalla taisteleville isänmaan puolustajille. Hetki oli ainutlaatuinen ja koskettava. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys hengen maailmassa!

Sen jälkeen lähdimme sairaalaan tapaamaan rintamalla haavoittuneita sotilaita. Tilanne oli hieman jännittävä, sillä emme tienneet lainkaan, miten meidät otettaisiin vastaan. Yllätyimme siitä, miten avoimesti saimme jakaa terveisemme, pienet lahjat ja evankeliumin sanoman. Saimme rukoilla jokaisen sotilaan puolesta. Jokainen heistä painoi päänsä ja risti kätensä kanssamme. Sota tuntuu tekevät karskeistakin miehistä uskovaisia.

Pääsimme käymään sairaalassa Ninan työtiimiin kuuluvan Vitalin avustuksella. Hän käy säännöllisesti tapaamassa sotilaita. Vitalin koti jäi myös rintamalinjan taakse. Viimeiseen asti hän oli evakuoimassa perheitä kotikylästään, kun venäläiset sotilaat olivat lähestymässä. Hän rukoili joka kerran: ”Auta minua viemään vielä tämä perhe turvaan.” Lopulta, pommien räjähdellessä ympärillä, hän sai omankin perheensä evakuoitua. Nyt hän tekee kaikkensa auttaakseen haavoittuneita sotilaita.

Ei unohdeta Ukrainaa!

Saimme olla myös vahvistamassa kotirintamaa, joka ponnistelee omalla tahollaan maansa hyväksi. Mykhailyuchkan kylässä, pienessä maalaistalossa, osallistuimme lusikkaleipien valmistukseen. Sotilaat rintamalla ovat nimenomaan toivoneet saavansa kotitekoisia leivonnaisia, ja näissä pienten kylien vaatimattomissa kodeissa niitä rukoillen valmistetaan.

Monenlaisen avustustyön lisäksi Ninan ja hänen tiiminsä sydän palaa evankeliumille. He haluavat nähdä kansansa kääntyvän sankoin joukoin Taivaan Isän puoleen, ja sen puolesta he uurastavat. Tiimi vierailee säännöllisesti eturintamalla rohkaisemassa sotilaita ja etulinjan pastoreita. He ovat omin silmin he nähneet ihmeitä, miten monet sotilaat ovat ottaneet vastaan Jeesuksen ja menevät kasteelle.

Mikä tahansa sodan lopputulos tuleekaan olemaan, Ukraina tulee jatkossakin tarvitsemaan tukeamme ja rukouksiamme. Ei unohdeta heitä!

Artikkeli on ensimmäisen kerran julkaistu Marttyyrien Ääni -lehdessä 2/2025.